Voi olla että tähän vaikuttaa minun ihastukseni (kyllä. kerkesin ihastuakin erääseen tuttavaan tässä välissä, enkä saa häntä mielestäni vaikka kuinka yritän) joka juuri aloitti suhteen jonkun toisen kanssa. Toivon tälle herrashenkilölle tosin hyvää elämää tämän uuden naisen kanssa, mutta silti minä tunnen mitä tunnen.

Lurjukseni jatkaa juomistaan. Ero puheideni jälkeen on tosin pyrkinyt olemaan ajokunnossa aamuisin (tai mikä lie nykyään se aamu sit oikeesti). Olemaan hieman rennompi kotona (ei sitä jatkuvaa paasaamista siitä mitä olisi voinut tehdä) Ja pitänyt hellänä ( ihan niinkuin en olisi kosketusta kaivannut jo aikapitkää sitten). Mutta silti minä epäilen, että onkohan tämä ihan niin fiksu ajatus mitä intuitioni sanoo.

Jos olisin tiennyt aikojen alussa minkä kaljasiepon kanssa meinaan aloittaa lopun elämäni, niin en varmasti olisi aloittanut. Mutta nytkun tiedän niin miksi jatkaisin?

Onko tämä se tehtävä mihin minut on sitten luotu. Auttamaan kaljasieppo "terveiden" ihmisten pariin vai oliko tehtävänäni kumminkin selvitä pois kaljasiepon kynsistä.

Haluaisin kyllä palata 3vuotta taaksepäin , siihen hetkeen kun ensimmäisen kerran kirjoitin avioero lapun.... Tällä kertaa olisin vienyt sen postiin asti ja toivottanut Lurjukselle hyvää loppuelämää. Miksi en tee sitä nyt... hyvä kysymys johon en osaa itsekään vastata.... Olen liian heikko nyt jatkamaan taistelua, mutta katselen edelleen vapautuvia vuokra-asuntoja, siinä toivossa että pääsen muuttamaan pois ja jatkamaan omaa tyytyväistä elämääni

Lurjus jatkaa kaljan juontia ja niitä perskännejään viikonloppuisin. Minä vain itkeä pillitän kun parempaankaan en ole pystynyt. Henkisesti alan olla niin poikki, että epäilen jo omaa itseäni. Olenko oikeasti niin paha ja huono vaimo, etten saa mitään aikaiseksi. Viikkojen ajan olen ollut joku toinen, joku joka en halua olla. Mutta nyt haluan muutoksen. En halua että kaljapiru ottaa minustakin otteen, jota se on kovasti yrittänyt. Olen kaljapirua fiksumpi ja lopetin sauna/ilta kaljojen (ruhtinaallisten 2-4kpl) juomisen.

Otin ensimmäisen askeleen, päätin etten jää asumaan Lurjuksen rinnalle, en anna hänelle enää niitä voimavaroja, joita tarvitsen päästäkseni eroon. Otin toisen askeleen, rupesin etsimään mulle ja lapsille toista kotia. Asuntotarjonta on mitätön, mutta tällä kertaa muutan vaikka pienempään asuntoon, että pääsen taas jaloilleni.

Minusta tuntuu pahalle, tuska puskee ulos. En tiedä koostuuko tuska siitä tunteesta, jota rakkaudeksi olen nimittänyt vai siitä että minun on pakko lähteä ennenkuin on liian myöhäistä. Sen muutaman kerran vuoden aikana kuulleena toisten suusta (mä en ikinä kohtelisi vaimoani kuin lurjus sua kohtelee) ja nyt pitkin viikkoa miettiessäni, en löydä edes sanoja miten lurjus mua sit kohtelee. Mä en tiedä, mä en näe sitä samalla tavalla, kuin muut. Kuinka Lurjus mua kohtelee? Onko hänen kohtelunsa kuin likainen tiskirätti, alistaako hän minua, käsitteleekö kuin "halpaa" h**raa. Voi miksi minä vaan en näe?

Asia pitäisi ottaa vielä Lurjuksen kanssa käsittelyyn. Soitanko vai odotanko, että hän kotiin palaa. Kuinka väärin on odottaakaan häntä "kotiin"viikonlopun viettoon ja kertoa vasta sitten, mutta kuinka väärin on kertoa elämän muuttava asia puhelimessa. Mä satutan häntä kumminkin valitsempa kuinkapäin tahansa.

Halusinko tätä... en, en halunnut. Halusin kauniin ja hyvän avioliiton, joka kantaa kuolemaan saakka. Mutta ymmärsin myös, ettei kaikkea tarvitse sietää, ja parempi luovuttaa silloin, kun välitkin on suhteessa melko hyvät.

Meidän elämässä on ollut ns.parempia aikoja. Jäin pohtimaan millaisia ne sitten oli? käyttikö mies oikeasti vähemmän alkoa? juu ei käyttänyt, aivan samalla tavalla joi.. Sen jälkeen mietin miksi sitten luulen että elämässämme oli parempia aikojakin.. Pitkän pohdinnan tuloksena päädyinkin ajattelemaan, että Lurjus varmaankin osallistui enemmän arjen tekemisiin ja lasten huomiointiin... no ehkä vähän enemmän osallistuikin.. Käytiin yhdessä ulkona, lapset söi jäätelöä Lurjus joi kaljaa.. Käytiin kalassa (Lurjus joi kaljaa)... Lurjus leikkasi nurmikkoa ja joi edelleen sitä kaljaa... No miksi sitten en huomannut sitä kaljan juomista ennen... ehkä halusin sulkea silmistäni sen mitä en ollut valmis myöntämään... Tai sitten olin itse niin kiinni omissa hommissani, etten huomannut sitä olut määrää mikä toiselta juomiseen meni..

Mulla on myös tärkeä ystävä (tai enemmänkin kuin ystävä), joka omilla kysymyksillään/toteamuksillaan on saanut silmiäni enemmän auki.. Miten kaiken paskan voikaan niin helposti unohtaa. Miten muisti muistaa vaan kaiken hyvän.. Tässä viikkojen varrella olenkin saanut kokea yllätyksiä muistini suhteen... Se kaikki loka mikä niskaan työnnetty, oli kadonnut jonnekin... ne tunteet jotka silloin sykki kun vihasin alkoholia enemmän, ovat haihtuneet jonnekin.. Kuinka olenkaan voinut unohtaa...? Nyt kaikki sonta jää omaan mieleeni paremmin näiden kirjoitusten myötä.. voin palata lukemaan silloin kun haluan muistella, tai haluan tietää oliko se elämä kumminkaan niin ihanaa mitä kuvittelin.

Joskus, kun olen puhunut ongelmistamme läheisilleni, he eivät usko, he eivät näe ja pitävät Lurjusta siistinä tyyppinä. Kerran vuosia sitten, kun perhetuttavamme tuli kylään uuden vaimonsa kanssa (vaimoa en kertaakaan aikaisemmin ollut nähnyt) vaimo sanoi mulle "jätä tuo sika, sie et muuta saa kui murhetta sen kanssa" Minä puolustelin Lurjusta sen minkä kerkesin. Vuosia myöhemmin tämä samainen vaimo kehui Lurjuksen maasta taivaisiin... WTF... Lurjus on maan paras puhumaan ihmiset ympäri... Se on kyllä huomattu tässä vuosien varrella... En tiedä johtuuko siitä, että Lurjus on puhelias ja iloinen toisten kanssa.. Huomioi minua ja lapsia myös silloin.. Tässä taannoin sattui myös tilanne, jolloin Lurjuksen tuttu oli kylässä. Tämä tuttava huomasi kyllä kitkan mun ja Lurjuksen välillä.. No Lurjus simahti ja jäin keskustelemaan tämän tutun kanssa. Valoitin hieman meidän elämää... tuttu ei ollut uskoakaan korviaan.... niin enpä yhtään ihmettelekään...

Avioliittoon me mentiin kiireellä. Siitä kun aukaisin suuni ja kysyin mentäiskö avioon (tällöin oli parempi aika) niin 3kk päästä vietettiinkin jo häitä. Tässä välissä mä kerran ainakin mietin et onkohan tämä hyvä ratkaisu... Vannotin Lurjusta ettei meidän häihin sit alkoa paljon osteta ja kerroin myös vieraille asiasta... No kuinkas ollakaan paria viikkoa ennen oli Lurjuksen haettava aivan älytön määrä alkoholia.... eihän juhlia voi ilman viinaa... Häät tuli ja meni mut se viina määrähän oli kumminkin tuhottava... joten niitä häitä sit vietettiin kosteissa merkeissä jokunen viikonloppu ainakin... Muutenhan ne ois märäntyneet (ainakin miehen mielestä)

Kun tuttava sitten poistui paikalta rupesi Lurjus aukomaan päätä.... Siinä vaiheessa mulla meni lopullisesti hermot ja avasin suuni tokaistakseni "kukaan ei sua pakota täällä asumaan, et senkus muutat pois" seurasi hiljaisuus.. Lurjus varmaankin ymmärsi jotain.. Jonkin ajan perästä yritti hienovaraisesti kehitellä jotain juttua, olin edelleen hyvin vihainen ja seurasin elokuvaa niin ei paljon suustani asiaa kuulunut.

lurjus nukahti.. Me muut kävimme saunassa ja vietimme illan rauhassa. Lopulta Lurjus taas heräsi, jossain välissä yritin itse jo sovitella... En tykkää elää hiljaisuudessa hirveän pitkään.. Ei mitään vastakaikua missään vaiheessa.. Olimme ja olemme olleetkin nyt hyvin pitkän ajan puhumatta toisillemme. Saa nähdä kumpi ensin ottaa puhelimen kouraan ja soittaa toiselle.

Toisaalta on niin helpottavaa, kun saa keskittyä nyt vain omaan elämään... Mutta kumminkin niin raastavaa, kun välejä ei pystynyt mitenkäänpäin selvittämään.

Erehdyin vielä katsomaan elokuvan 21tapaa pilata avioliitto (tai joku tän tapainen nimi) no kuinkas ollakaan, meidän avioliittoon sopii reilusti yli puolet kohdista. Tässä sitä vain taaperretaan siitä huolimata. Kyynel pääsi elokuvan aikana, kun huomasin (jälleen kerran) miten huonolla tolalla suhde voikaan olla. Toisaalta suhteemme täytyy olla myös aika vahva, kun toisissamme olemme kiinni vaikka niin monta kohtaa tuli täyteen (elokuvan mukaan), tai sitten olemme riippuvaisia toisista. Minä läheisriippuvainen ja Lurjus riippuvainen minusta, joka huolehtii katosta päänpäällä ja muista elämän kannalta tärkeistä asioista.

Enentyvissä määrin vain tuntuu viikonloputkin olevan tuskaa. Lurjus saapuu kotiin yleensä pikkumaistissa (työkaverin kyydillä). Kotiin tullessa törkkää ruokapussinsa käteeni ja sanoo tyhjennä..pistän ruuat jääkaappiin, pistän myös ne oluet. Tämän jälkeen jos suusta tulee positiivinen asia tiedän viikonlopun menevän suht kivuttomasti.. Yleensä näin vaan ei käy :( Eilen (ja niin monena muunakin perjantaina) alkoi heti valitus "et oo taaskaan siivonnu". En ollutkaan siivonnut, ajatuksena siivota seuraavana päivänä perusteellisemmin. Tämä ei Lurjukselle välttänyt, vaan lapsia käskyttämään et just nyt kaikki pois lattialta. Siinä sivussa muisti taas mainita, etten osaa kasvattaa lapsia, en osaa siivota, en osaa järjestystä pitää yllä ja annan lapsien tehdä kaiken mitä he haluavat, eli en osaa kuriakaan pitää lapsille. Olin hiljaa...enää en jaksa vängätä vastaan asioissa, jotka tiedän osaavani hoitaa. En jaksa, joten tyydyn hiljaisuuteen..

Hiljaisuus kestikin sitten pitkään, koko illan ja seuraavaankin päivään. Lurjus nukkui melkein puoleen päivään. Sanaakaan sanomatta hän lähti ajamaan autolla. Kävipä taas missä kävi, en tiedä enkä välitä. Jollain aikaa soitteli ja ehdotti kalalle lähtöä...ei kiinnostanut, en halunnut lähteä kun tiesin mun joutuvan ratin taakse jollain aikaa. Myös märkäkeli vakuutti etten halua lähteä joten kieltäydyin. Lurjus otti taas nokkiinsa asiasta. Kotiin tullessa ei sanaakaan sanonut.. Käveli jääkaapille hakemaan kaljatölkin ja meni istumaan tietokoneen ääreen.. Istui hiljaa kuin ketään ei olisi lähipiirissäkään.

Meni tovi ja eräs tuttava tuli kylään.. Kalalle oli kuulemma lähdettävä Lurjuksen kanssa.. vai niin, mietin hiljaa mielessäni. Lurjus laittoi tavarat kasaan, olutta myös mukaan, kukapa sitä kalalle lähtisi ilman nesteytystä.. Häipyi sen siliän tien ei tokaissutkaan pois mennessään mitään. Muisti kumminkin viestin laittaa "laita rahaa" ja soittaakin vielä perään kun en viestiä arvannut lukea. Siellä se nyt pilkkimässä sitten nesteytyksen kera on.

kuulostaako täydeltä perheh*lvetiltä? Sitä se juuri "parhaimmillaan" onkin. 

Oma mielenlaatu tässä vain kärsii. Ei pysty olemaan onnellinen, kun toinen vaan odottaa hetkeä jolloin ekan uskaltaa korkata. Aina pitäisi olla valmiina lähtemään kauppaan, vaikka omat jutut olisivat pahastikin kesken. Pitäisi olla ylisiisti koti, kaikki paikoillaan perjantaisin, tämäkin on mielenkiintoista et Lurjus huomaa sotkun vain kotiin tullessa, muttei enää sen jälkeen... kaikki lomatkin kun kotona ollut, hän ei ikinä valita et liian sotkuista olisi..

Hetken ajan saankin nyt olla rauhassa.. Samassa rauhassa kuin arkipäivinä. Voi olla että savu taas nousee korvista, kun lurjus kotia kampeaa.. Voi myös olla että sai miettiä asioita rauhassa ja onkin positiivisempi kotiin tullessa.. En tiedä, enkä jaksa miettiäkään.

Osaan olla yhdestä asiasta onnellinenkin. Fyysistä väkivaltaa lurjus ei ole koskaan käyttänyt. Sen miljoona kertaa uhannut antavansa remmiä, mutta ei ole kajonnut, minä en hyväksy lapsiin kajoamista ja tiedän että silloin en enää jäisi hetkeksikään samankaton alle. Mutta entä jos se kohdistuisi minuun? En osaa sanoa jäisinkö vai lähtisinkö. Ajatusasteella lähtisin, mutta olen myös miettinyt että uskaltaisinko lähteä, jos tilanne oikeasti tulisi. Enhän mä koskaan uskonutkaan eläväni alkoholistin kanssa ja vannotin että tilanteen tullessa pakkaisin kamani ja häipyisin... Tässä sitä kumminkin ollaan, tilanteessa jonka ei ollut tarkoitus tulla elämääni.

Aika kului eteenpäin ja tuttavia tuli lisää. Lurjuksen kaveriporukka vaan tuntui käyttävän aika paljon alkoholia (jota en heti huomannut). Itkuisuus alkoi lisääntyä, kun odotin Lurjusta baarista kotiin.. Joskus soitin perään, toisinaan en vaivautunut, kyllä hän joskus kotiin palaisi.

Jossain vaiheessa huomasin juovani itsekin enemmän. Join silloin kun muksut nukkuivat ja heräsin aamupalan laittoon kun lapsetkin heräsivät. Koskaan alkoholi ei vienyt minulta toiminta kykyä.. Ajattelin vain, lapsista tulee pitää huolta. Kun omaa viikonloppu juomista oli kulunut useampi viikonloppu putkeen heräsin ajatukseen "miksi minä juon". Lopetin juomisen ja sauna oluet vaihdoin ykköskaljaan.. En halunnut  suoda pikkupirulle sitä iloa, että jäisin sen koukkuun. Lurjus etääntyi perheestään.. Lähdin lasten kanssa ulos, kun lurjus nukkui krapulaansa pois. Elin elämää eteenpäin.. Ensimmäisiä kertoja tunsin elämämme olevan enemmän kimppakämppä elämää..

Muutimme jälleen, tällä kertaa kaupungin sisällä.....olinhan laskenut että ne taksirahat jotka Lurjus käyttää viikonloppuisin baarissa käyntiin voisi hyvin käyttää kalliimpaan asuntoon lähempänä keskustaa.. Ajatus olikin taas mahtava alkuun.. Lurjus kävi baarissa, muttei ajellut taksilla.. Hän saattoi käydä juomassa tuopin tai pari ja palata kotiin meidän luoksemme. Kyläilijöitäkin riitti elämässämme ja viikonloppuisin oli aina tekemistä.

Aika kulki vauhdilla eteenpäin... Odotimme kolmatta lasta, olihan meillä hyvä aika jälleen takana ja elämä luisti... Miksi muutenkaan olisimme perheen lisäystä halunneet. Lurjus aloitti harrastuksen ja viikonloput menivätkin harrastuksen parissa.. Minä yritin pyörittää perhe-elämää ja turvata lapsille hyvän elämän.. Iltaisin itkin ja mietin... Voi miksi, miksi Lurjuksen on niin vaikea pysyä kotona. Vauva syntyi ja elämä ei muuttunut.. Lurjus oli yhä enemmän poissa elämästämme. Välillä rukoilin Lurjusta jäämään kotiin, hän ei jäänyt.. Ne yöt mitkä hän vietti kotona, hän nukkui sohvalla.. Vetosi tarvitsevansa unta ja häiriintyvän vauvan itkusta.. Uskoin, hölmö kun olin. 

Kului vuosi eteenpäin.. Myönsin ensimmäisen kerran itselleni että perheessämme elää alkoholisti. Otin asian esiin Lurjuksen kanssa, mutta hän vain tokaisi ettei hänellä mitään ongelmaa ole...hän kyllä pystyy juomisen lopettamaan kokonaan, mutta ei vain halua.. Hänellä on oikeus juoda, kun hän tienaakin juomiseen kuluvan rahan. Jätin asian siihen, en halunnut kehittää riitaa sen enempää. Elämä palasi rauhalliseksi. Lurjus joi jokapäivä, arkisin sen verran että pystyi töihin aamulla lähtemään..viikonloppuisin meni korillinen.. Väsyin entisestään.. Rupesin etsimään tietoa alkoholisteista ja sattumalta ajauduin päihdelinkin sivuille. Aikani lueskeltua juttuja huomasin etten yksin ole asian kanssa. Huomasin myös, etten voi tehdä Lurjusta raittiiksi vaan hänen täytyy sitä itse haluta.

Monien sattumusten kautta päädyin tilanteeseen, että haluan avioeron. Kävin avioerolaput kotiin hakemassa ja täytinkin ne omalta osaltani.. Henkinen valmistautuminen avioeroon oli käyty. Lopulta nostinkin kissan pöydälle ja kerroin myös Lurjukselle, että nyt haluan avioeron. Lurjus uhkaili, syytteli, valehteli, lupasi, käytti kaikki keinot että pysyisin rinnalla, enkä jättäisi häntä. Viikonloppu menikin sitten keskustellessa asioista ja kuinka ollakaan, hän pyöritti pääni vielä kerran tyhjillä lupauksilla. Jälleen kerran alkoi hyvä kausi. Lurjus eli perheelle ja vähenti juomistaan... Niin vain vähenti, koska pikkupiru vakuutti olkapäällä että minä pysyn kyllä rinnalla, kunhan hän vain huomioi minut. Aika kului eteenpäin, oli hyviä kauseja ja huonompia kauseja... Minä vain pysyin rinnalla.. Uskoin ja toivoin hänen parantuvan alkoholismista. 

Lopulta koitti se aika jolloin halusin ajatella itseni mielenterveyttä ja päätin uudesta muutosta. Lurjus yritti kääntää mieltäni että jäisimme silloiseen kotiin asumaan.. Onneksi tässä vaiheessa osasin olla vahva ja sanoa että muutan lasten kanssa vaikka ilman Lurjusta. Lopulta muutimme ja alku näyttikin jälleen hienolta. Oli rakkautta ilmassa ja elämä jälleen rullasi omalla painolla eteenpäin. Toisinaan huolestuin Lurjuksen juomisesta, joka alkoi taas lisääntyä. Toisinaan en välittänyt enää Lurjuksesta, kokeilin elää normaalia elämää.

Pääsemmekin kertomuksessa jo lähelle nyky hetkeä.

Yhteiseloa takana vajaa 10- vuotta, johon on mahtunut itkua, surua, onnea, katkeruutta, petturuutta, rakkautta, uskoa, toivoa, vihaa,syytöksiä. Näitä kaikkia tunnetiloja vain yhdistää kaksi tekijää. Toinen on vuoristorata jonka kyydissä istumme, toinen on kuningas alkoholi jonka takia vuoristorataan jouduimme.

Ilman ystäväni oikeeseen hetkeen laitettua kysymystä en olisi avannut silmiäni, en olisi nähnyt nykyistä tilannetta. Herää kysymys miksi vielä olen tässä suhteessa? Sitä olen miettinytkin useamman kerran.. Onkosyy etten osaa irti päästää Lurjuksesta

Vihdoin ja viimein hän saapuikin, ja kaappasi minut mukaansa. Asuimme "linnassa" rakastaen toisiamme. Tunsimme olevamme jotain vaille.. Perustimme perheen, rakastimme toisiamme, nautimme toistemme seurasta.

Alku elämämme olikin unien taivalta...tai niin minä pitkään luulin...kunnes aukaisin silmät ja näin mitä todellisuudessa elämä oli jo alussa.. Kerrataan alkutaivaltamme ensimmäisiin tapaamisiin ja ensimmäisiin yhteisiin vuosiin.

Ensi tapaamisella Lurjus (joksi häntä nyt kutsun) oli päissään kuin ellun kanat, minä täysin selvinpäin. En osaa kertoa mikä hänessä sitten kiinnosti, mutta numeroni annoin (en kuvitellutkaan että hän soittaisi). Asiat lähtivät kumminkin pyörimään eteenpäin ja niin vain seuraava tapaaminenkin tapahtui. Juttelimme niitä näitä matkaa taittaessa eteenpäin.. Ihastuin häneen enemmän ja enemmän. Lopulta määränpäähän saavuttuamme hän tekisen ensimmäisen kerran...korkkasi pullon olutta. Minä en tajunnut silloin, enkä vielä pitkään aikaankaan mitä elämä tuo tullessaan, kun aika vierii eteenpäin.

Aika kului eteenpäin ja ihastuin yhä enemmän.. Kuningas alkoholi oli mukana joka tapaamisella ja seurasi vierestä virnistäen kumpi tarttuisi koukkuun. Elämä muuttui ja tiemme lurjuksen kanssa erosivat, mutta vain hetkeksi...

Seurasin vierestä Lurjuksen hauskan pitoa (kuninkaan vieressä vahtiessa) olihan meillä yhteiset ystävät. Pikkupiru istui olkapäällä ja neuvoi kuinka lurjus voi nauttia elämästä, minä en huomannut pikkupirun läsnäoloakaan... Niin siinä lopulta kävikin että Lurjuksen kanssa tiet kohtasivat.

Muutimme omaan, yhteiseen asuntoon. Täytimme kodin rakkaudella ja yhteisillä tavaroilla. Lopulta kävikin niin, että rakkauden siemen päätti puhjeta.. Saimme lapsen, sen ensimmäisen yhteisen. Olimme kumpikin haltioissamme. Kuningas alkoholi eli pikkupirumme seurasi vierestä kannustaen lurjusta juomaan, ja Lurjushan joi. Arkisin vähemmän 2-4 olutta viikonloppuisin enemmän mäyräkoira iltaan.... Joskus itkin itseni uneen, Lurjus oli silloin pahoittanut mieleni tai karannut omille teilleen. Yleensä elämä oli rauhallista ja leppoisaa, mutta viikonlopun tullen tuli kyläilemään porukkaa jos toista... Ystäviä, sukulaisia aina oli hyvä syy hieman juhlia..

Vaihdoimme toiselle paikkakunnalle asumaan jollakin aikaa. Alussa elämä rullasi olin onnellinen. Asuinpaikkaa valitessa olisi voinut kiinnittää huomion lähellä olevaan baariin...niin olisi... Elämä meni eteenpäin.. Noin 4 kk olin onnellinen uudessa kodissa, sitten tapahtui käännös, Lurjus rupesi juoksemaan enentyvissä määrin baarin puolella. Loppu aikana mitä tässä asunnossa asuimme lurjus viihtyi jo puolet ajasta baarissa... Kiinnitin huomiota miehen juomiseen silloin ensimmäisen kerran, mutta typerä kun olin pidin syyllisenä vain liian lyhyttä matkaa baariin ja baari ystäviin.. Lopulta koitti jälleen se päivä kun muutto autoa pakattiin... Oli kohteena vaihtaa jälleen kerran paikkakuntaa työn perässä..

Tässä vaiheessa olimme tunteneet toisemme 3,5 vuotta, samankaton alla asumista vajaa 2 vuotta... Lurjus ei ollut alkoholi ongelmainen, ei minun, ei Lurjuksen eikä kenenkään muunkaan mielestä. Muutto vain "sattui" jälleen hyvään saumaan.. Elämämme palasi raiteilleen, ainakin hetkeksi..

jatkuu osaan 2