Nuorena neitosena odotin uljaan prissini saapumista rautahevosellan.

Vihdoin ja viimein hän saapuikin, ja kaappasi minut mukaansa. Asuimme "linnassa" rakastaen toisiamme. Tunsimme olevamme jotain vaille.. Perustimme perheen, rakastimme toisiamme, nautimme toistemme seurasta.

Alku elämämme olikin unien taivalta...tai niin minä pitkään luulin...kunnes aukaisin silmät ja näin mitä todellisuudessa elämä oli jo alussa.. Kerrataan alkutaivaltamme ensimmäisiin tapaamisiin ja ensimmäisiin yhteisiin vuosiin.

Ensi tapaamisella Lurjus (joksi häntä nyt kutsun) oli päissään kuin ellun kanat, minä täysin selvinpäin. En osaa kertoa mikä hänessä sitten kiinnosti, mutta numeroni annoin (en kuvitellutkaan että hän soittaisi). Asiat lähtivät kumminkin pyörimään eteenpäin ja niin vain seuraava tapaaminenkin tapahtui. Juttelimme niitä näitä matkaa taittaessa eteenpäin.. Ihastuin häneen enemmän ja enemmän. Lopulta määränpäähän saavuttuamme hän tekisen ensimmäisen kerran...korkkasi pullon olutta. Minä en tajunnut silloin, enkä vielä pitkään aikaankaan mitä elämä tuo tullessaan, kun aika vierii eteenpäin.

Aika kului eteenpäin ja ihastuin yhä enemmän.. Kuningas alkoholi oli mukana joka tapaamisella ja seurasi vierestä virnistäen kumpi tarttuisi koukkuun. Elämä muuttui ja tiemme lurjuksen kanssa erosivat, mutta vain hetkeksi...

Seurasin vierestä Lurjuksen hauskan pitoa (kuninkaan vieressä vahtiessa) olihan meillä yhteiset ystävät. Pikkupiru istui olkapäällä ja neuvoi kuinka lurjus voi nauttia elämästä, minä en huomannut pikkupirun läsnäoloakaan... Niin siinä lopulta kävikin että Lurjuksen kanssa tiet kohtasivat.

Muutimme omaan, yhteiseen asuntoon. Täytimme kodin rakkaudella ja yhteisillä tavaroilla. Lopulta kävikin niin, että rakkauden siemen päätti puhjeta.. Saimme lapsen, sen ensimmäisen yhteisen. Olimme kumpikin haltioissamme. Kuningas alkoholi eli pikkupirumme seurasi vierestä kannustaen lurjusta juomaan, ja Lurjushan joi. Arkisin vähemmän 2-4 olutta viikonloppuisin enemmän mäyräkoira iltaan.... Joskus itkin itseni uneen, Lurjus oli silloin pahoittanut mieleni tai karannut omille teilleen. Yleensä elämä oli rauhallista ja leppoisaa, mutta viikonlopun tullen tuli kyläilemään porukkaa jos toista... Ystäviä, sukulaisia aina oli hyvä syy hieman juhlia..

Vaihdoimme toiselle paikkakunnalle asumaan jollakin aikaa. Alussa elämä rullasi olin onnellinen. Asuinpaikkaa valitessa olisi voinut kiinnittää huomion lähellä olevaan baariin...niin olisi... Elämä meni eteenpäin.. Noin 4 kk olin onnellinen uudessa kodissa, sitten tapahtui käännös, Lurjus rupesi juoksemaan enentyvissä määrin baarin puolella. Loppu aikana mitä tässä asunnossa asuimme lurjus viihtyi jo puolet ajasta baarissa... Kiinnitin huomiota miehen juomiseen silloin ensimmäisen kerran, mutta typerä kun olin pidin syyllisenä vain liian lyhyttä matkaa baariin ja baari ystäviin.. Lopulta koitti jälleen se päivä kun muutto autoa pakattiin... Oli kohteena vaihtaa jälleen kerran paikkakuntaa työn perässä..

Tässä vaiheessa olimme tunteneet toisemme 3,5 vuotta, samankaton alla asumista vajaa 2 vuotta... Lurjus ei ollut alkoholi ongelmainen, ei minun, ei Lurjuksen eikä kenenkään muunkaan mielestä. Muutto vain "sattui" jälleen hyvään saumaan.. Elämämme palasi raiteilleen, ainakin hetkeksi..

jatkuu osaan 2