Lurjus on töissä arkipäivät muualla, joten senkin takia olen varmaan jaksanut näinkin pitkään yhteiseloa...eihän mun tarvitse jaksaa kuin viikonloput kaljasieppoani.

Enentyvissä määrin vain tuntuu viikonloputkin olevan tuskaa. Lurjus saapuu kotiin yleensä pikkumaistissa (työkaverin kyydillä). Kotiin tullessa törkkää ruokapussinsa käteeni ja sanoo tyhjennä..pistän ruuat jääkaappiin, pistän myös ne oluet. Tämän jälkeen jos suusta tulee positiivinen asia tiedän viikonlopun menevän suht kivuttomasti.. Yleensä näin vaan ei käy :( Eilen (ja niin monena muunakin perjantaina) alkoi heti valitus "et oo taaskaan siivonnu". En ollutkaan siivonnut, ajatuksena siivota seuraavana päivänä perusteellisemmin. Tämä ei Lurjukselle välttänyt, vaan lapsia käskyttämään et just nyt kaikki pois lattialta. Siinä sivussa muisti taas mainita, etten osaa kasvattaa lapsia, en osaa siivota, en osaa järjestystä pitää yllä ja annan lapsien tehdä kaiken mitä he haluavat, eli en osaa kuriakaan pitää lapsille. Olin hiljaa...enää en jaksa vängätä vastaan asioissa, jotka tiedän osaavani hoitaa. En jaksa, joten tyydyn hiljaisuuteen..

Hiljaisuus kestikin sitten pitkään, koko illan ja seuraavaankin päivään. Lurjus nukkui melkein puoleen päivään. Sanaakaan sanomatta hän lähti ajamaan autolla. Kävipä taas missä kävi, en tiedä enkä välitä. Jollain aikaa soitteli ja ehdotti kalalle lähtöä...ei kiinnostanut, en halunnut lähteä kun tiesin mun joutuvan ratin taakse jollain aikaa. Myös märkäkeli vakuutti etten halua lähteä joten kieltäydyin. Lurjus otti taas nokkiinsa asiasta. Kotiin tullessa ei sanaakaan sanonut.. Käveli jääkaapille hakemaan kaljatölkin ja meni istumaan tietokoneen ääreen.. Istui hiljaa kuin ketään ei olisi lähipiirissäkään.

Meni tovi ja eräs tuttava tuli kylään.. Kalalle oli kuulemma lähdettävä Lurjuksen kanssa.. vai niin, mietin hiljaa mielessäni. Lurjus laittoi tavarat kasaan, olutta myös mukaan, kukapa sitä kalalle lähtisi ilman nesteytystä.. Häipyi sen siliän tien ei tokaissutkaan pois mennessään mitään. Muisti kumminkin viestin laittaa "laita rahaa" ja soittaakin vielä perään kun en viestiä arvannut lukea. Siellä se nyt pilkkimässä sitten nesteytyksen kera on.

kuulostaako täydeltä perheh*lvetiltä? Sitä se juuri "parhaimmillaan" onkin. 

Oma mielenlaatu tässä vain kärsii. Ei pysty olemaan onnellinen, kun toinen vaan odottaa hetkeä jolloin ekan uskaltaa korkata. Aina pitäisi olla valmiina lähtemään kauppaan, vaikka omat jutut olisivat pahastikin kesken. Pitäisi olla ylisiisti koti, kaikki paikoillaan perjantaisin, tämäkin on mielenkiintoista et Lurjus huomaa sotkun vain kotiin tullessa, muttei enää sen jälkeen... kaikki lomatkin kun kotona ollut, hän ei ikinä valita et liian sotkuista olisi..

Hetken ajan saankin nyt olla rauhassa.. Samassa rauhassa kuin arkipäivinä. Voi olla että savu taas nousee korvista, kun lurjus kotia kampeaa.. Voi myös olla että sai miettiä asioita rauhassa ja onkin positiivisempi kotiin tullessa.. En tiedä, enkä jaksa miettiäkään.

Osaan olla yhdestä asiasta onnellinenkin. Fyysistä väkivaltaa lurjus ei ole koskaan käyttänyt. Sen miljoona kertaa uhannut antavansa remmiä, mutta ei ole kajonnut, minä en hyväksy lapsiin kajoamista ja tiedän että silloin en enää jäisi hetkeksikään samankaton alle. Mutta entä jos se kohdistuisi minuun? En osaa sanoa jäisinkö vai lähtisinkö. Ajatusasteella lähtisin, mutta olen myös miettinyt että uskaltaisinko lähteä, jos tilanne oikeasti tulisi. Enhän mä koskaan uskonutkaan eläväni alkoholistin kanssa ja vannotin että tilanteen tullessa pakkaisin kamani ja häipyisin... Tässä sitä kumminkin ollaan, tilanteessa jonka ei ollut tarkoitus tulla elämääni.