Otin Lurjuksen kanssa esille asian että haluan avio eron. Kolmas askel siis otettu.... Mutta kuinka ollakaan hän käyttäytyy kuin herrasmies taas. En haluaisi olla sokea kaikelle sille pahuudelle mitä olen joutunut kokemaan itse kaljapirun vallan oton jälkeen, mutta jokin mua vaan tuntuu pitävän aloillaan.

Voi olla että tähän vaikuttaa minun ihastukseni (kyllä. kerkesin ihastuakin erääseen tuttavaan tässä välissä, enkä saa häntä mielestäni vaikka kuinka yritän) joka juuri aloitti suhteen jonkun toisen kanssa. Toivon tälle herrashenkilölle tosin hyvää elämää tämän uuden naisen kanssa, mutta silti minä tunnen mitä tunnen.

Lurjukseni jatkaa juomistaan. Ero puheideni jälkeen on tosin pyrkinyt olemaan ajokunnossa aamuisin (tai mikä lie nykyään se aamu sit oikeesti). Olemaan hieman rennompi kotona (ei sitä jatkuvaa paasaamista siitä mitä olisi voinut tehdä) Ja pitänyt hellänä ( ihan niinkuin en olisi kosketusta kaivannut jo aikapitkää sitten). Mutta silti minä epäilen, että onkohan tämä ihan niin fiksu ajatus mitä intuitioni sanoo.

Jos olisin tiennyt aikojen alussa minkä kaljasiepon kanssa meinaan aloittaa lopun elämäni, niin en varmasti olisi aloittanut. Mutta nytkun tiedän niin miksi jatkaisin?

Onko tämä se tehtävä mihin minut on sitten luotu. Auttamaan kaljasieppo "terveiden" ihmisten pariin vai oliko tehtävänäni kumminkin selvitä pois kaljasiepon kynsistä.

Haluaisin kyllä palata 3vuotta taaksepäin , siihen hetkeen kun ensimmäisen kerran kirjoitin avioero lapun.... Tällä kertaa olisin vienyt sen postiin asti ja toivottanut Lurjukselle hyvää loppuelämää. Miksi en tee sitä nyt... hyvä kysymys johon en osaa itsekään vastata.... Olen liian heikko nyt jatkamaan taistelua, mutta katselen edelleen vapautuvia vuokra-asuntoja, siinä toivossa että pääsen muuttamaan pois ja jatkamaan omaa tyytyväistä elämääni