tiistai, 14. heinäkuu 2015

Se salaisuus

Otin Lurjuksen kanssa esille asian että haluan avio eron. Kolmas askel siis otettu.... Mutta kuinka ollakaan hän käyttäytyy kuin herrasmies taas. En haluaisi olla sokea kaikelle sille pahuudelle mitä olen joutunut kokemaan itse kaljapirun vallan oton jälkeen, mutta jokin mua vaan tuntuu pitävän aloillaan.

Voi olla että tähän vaikuttaa minun ihastukseni (kyllä. kerkesin ihastuakin erääseen tuttavaan tässä välissä, enkä saa häntä mielestäni vaikka kuinka yritän) joka juuri aloitti suhteen jonkun toisen kanssa. Toivon tälle herrashenkilölle tosin hyvää elämää tämän uuden naisen kanssa, mutta silti minä tunnen mitä tunnen.

Lurjukseni jatkaa juomistaan. Ero puheideni jälkeen on tosin pyrkinyt olemaan ajokunnossa aamuisin (tai mikä lie nykyään se aamu sit oikeesti). Olemaan hieman rennompi kotona (ei sitä jatkuvaa paasaamista siitä mitä olisi voinut tehdä) Ja pitänyt hellänä ( ihan niinkuin en olisi kosketusta kaivannut jo aikapitkää sitten). Mutta silti minä epäilen, että onkohan tämä ihan niin fiksu ajatus mitä intuitioni sanoo.

Jos olisin tiennyt aikojen alussa minkä kaljasiepon kanssa meinaan aloittaa lopun elämäni, niin en varmasti olisi aloittanut. Mutta nytkun tiedän niin miksi jatkaisin?

Onko tämä se tehtävä mihin minut on sitten luotu. Auttamaan kaljasieppo "terveiden" ihmisten pariin vai oliko tehtävänäni kumminkin selvitä pois kaljasiepon kynsistä.

Haluaisin kyllä palata 3vuotta taaksepäin , siihen hetkeen kun ensimmäisen kerran kirjoitin avioero lapun.... Tällä kertaa olisin vienyt sen postiin asti ja toivottanut Lurjukselle hyvää loppuelämää. Miksi en tee sitä nyt... hyvä kysymys johon en osaa itsekään vastata.... Olen liian heikko nyt jatkamaan taistelua, mutta katselen edelleen vapautuvia vuokra-asuntoja, siinä toivossa että pääsen muuttamaan pois ja jatkamaan omaa tyytyväistä elämääni

keskiviikko, 17. kesäkuu 2015

Nytkö on aika vaihtaa elämän suunta?

Tässä taas alkuviikon itkenyt. Kuinka jouduinkaan tähän tilanteeseen josta ulospääsyä ei meinannut löytyä. Mä en tunne enää itseäni, enkä näe enää sitä iloista ihmistä joka oikeasti olen.

Lurjus jatkaa kaljan juontia ja niitä perskännejään viikonloppuisin. Minä vain itkeä pillitän kun parempaankaan en ole pystynyt. Henkisesti alan olla niin poikki, että epäilen jo omaa itseäni. Olenko oikeasti niin paha ja huono vaimo, etten saa mitään aikaiseksi. Viikkojen ajan olen ollut joku toinen, joku joka en halua olla. Mutta nyt haluan muutoksen. En halua että kaljapiru ottaa minustakin otteen, jota se on kovasti yrittänyt. Olen kaljapirua fiksumpi ja lopetin sauna/ilta kaljojen (ruhtinaallisten 2-4kpl) juomisen.

Otin ensimmäisen askeleen, päätin etten jää asumaan Lurjuksen rinnalle, en anna hänelle enää niitä voimavaroja, joita tarvitsen päästäkseni eroon. Otin toisen askeleen, rupesin etsimään mulle ja lapsille toista kotia. Asuntotarjonta on mitätön, mutta tällä kertaa muutan vaikka pienempään asuntoon, että pääsen taas jaloilleni.

Minusta tuntuu pahalle, tuska puskee ulos. En tiedä koostuuko tuska siitä tunteesta, jota rakkaudeksi olen nimittänyt vai siitä että minun on pakko lähteä ennenkuin on liian myöhäistä. Sen muutaman kerran vuoden aikana kuulleena toisten suusta (mä en ikinä kohtelisi vaimoani kuin lurjus sua kohtelee) ja nyt pitkin viikkoa miettiessäni, en löydä edes sanoja miten lurjus mua sit kohtelee. Mä en tiedä, mä en näe sitä samalla tavalla, kuin muut. Kuinka Lurjus mua kohtelee? Onko hänen kohtelunsa kuin likainen tiskirätti, alistaako hän minua, käsitteleekö kuin "halpaa" h**raa. Voi miksi minä vaan en näe?

Asia pitäisi ottaa vielä Lurjuksen kanssa käsittelyyn. Soitanko vai odotanko, että hän kotiin palaa. Kuinka väärin on odottaakaan häntä "kotiin"viikonlopun viettoon ja kertoa vasta sitten, mutta kuinka väärin on kertoa elämän muuttava asia puhelimessa. Mä satutan häntä kumminkin valitsempa kuinkapäin tahansa.

Halusinko tätä... en, en halunnut. Halusin kauniin ja hyvän avioliiton, joka kantaa kuolemaan saakka. Mutta ymmärsin myös, ettei kaikkea tarvitse sietää, ja parempi luovuttaa silloin, kun välitkin on suhteessa melko hyvät.

torstai, 9. huhtikuu 2015

ns. parempi aika ja muuta

Meidän mykkäkoulumme kesti reilun viikon. Inhosin hiljaisuutta ja yritinkin sitä välillä rikkoa, ei mitään vastakaikua...kunnes Lurjus lopulta rupesi puhumaan. Lopulta (kun hän oli päissään kuin ellun kanat) hän avautui mistä möksähti... Eipä paljon yllätä kuulla et muisti asiat sitten väärin... Niinkait se on että viina pimentää aivotoiminnan ja muistikuvat(kin) kokevat muuntautumisen..

Meidän elämässä on ollut ns.parempia aikoja. Jäin pohtimaan millaisia ne sitten oli? käyttikö mies oikeasti vähemmän alkoa? juu ei käyttänyt, aivan samalla tavalla joi.. Sen jälkeen mietin miksi sitten luulen että elämässämme oli parempia aikojakin.. Pitkän pohdinnan tuloksena päädyinkin ajattelemaan, että Lurjus varmaankin osallistui enemmän arjen tekemisiin ja lasten huomiointiin... no ehkä vähän enemmän osallistuikin.. Käytiin yhdessä ulkona, lapset söi jäätelöä Lurjus joi kaljaa.. Käytiin kalassa (Lurjus joi kaljaa)... Lurjus leikkasi nurmikkoa ja joi edelleen sitä kaljaa... No miksi sitten en huomannut sitä kaljan juomista ennen... ehkä halusin sulkea silmistäni sen mitä en ollut valmis myöntämään... Tai sitten olin itse niin kiinni omissa hommissani, etten huomannut sitä olut määrää mikä toiselta juomiseen meni..

Mulla on myös tärkeä ystävä (tai enemmänkin kuin ystävä), joka omilla kysymyksillään/toteamuksillaan on saanut silmiäni enemmän auki.. Miten kaiken paskan voikaan niin helposti unohtaa. Miten muisti muistaa vaan kaiken hyvän.. Tässä viikkojen varrella olenkin saanut kokea yllätyksiä muistini suhteen... Se kaikki loka mikä niskaan työnnetty, oli kadonnut jonnekin... ne tunteet jotka silloin sykki kun vihasin alkoholia enemmän, ovat haihtuneet jonnekin.. Kuinka olenkaan voinut unohtaa...? Nyt kaikki sonta jää omaan mieleeni paremmin näiden kirjoitusten myötä.. voin palata lukemaan silloin kun haluan muistella, tai haluan tietää oliko se elämä kumminkaan niin ihanaa mitä kuvittelin.

Joskus, kun olen puhunut ongelmistamme läheisilleni, he eivät usko, he eivät näe ja pitävät Lurjusta siistinä tyyppinä. Kerran vuosia sitten, kun perhetuttavamme tuli kylään uuden vaimonsa kanssa (vaimoa en kertaakaan aikaisemmin ollut nähnyt) vaimo sanoi mulle "jätä tuo sika, sie et muuta saa kui murhetta sen kanssa" Minä puolustelin Lurjusta sen minkä kerkesin. Vuosia myöhemmin tämä samainen vaimo kehui Lurjuksen maasta taivaisiin... WTF... Lurjus on maan paras puhumaan ihmiset ympäri... Se on kyllä huomattu tässä vuosien varrella... En tiedä johtuuko siitä, että Lurjus on puhelias ja iloinen toisten kanssa.. Huomioi minua ja lapsia myös silloin.. Tässä taannoin sattui myös tilanne, jolloin Lurjuksen tuttu oli kylässä. Tämä tuttava huomasi kyllä kitkan mun ja Lurjuksen välillä.. No Lurjus simahti ja jäin keskustelemaan tämän tutun kanssa. Valoitin hieman meidän elämää... tuttu ei ollut uskoakaan korviaan.... niin enpä yhtään ihmettelekään...

Avioliittoon me mentiin kiireellä. Siitä kun aukaisin suuni ja kysyin mentäiskö avioon (tällöin oli parempi aika) niin 3kk päästä vietettiinkin jo häitä. Tässä välissä mä kerran ainakin mietin et onkohan tämä hyvä ratkaisu... Vannotin Lurjusta ettei meidän häihin sit alkoa paljon osteta ja kerroin myös vieraille asiasta... No kuinkas ollakaan paria viikkoa ennen oli Lurjuksen haettava aivan älytön määrä alkoholia.... eihän juhlia voi ilman viinaa... Häät tuli ja meni mut se viina määrähän oli kumminkin tuhottava... joten niitä häitä sit vietettiin kosteissa merkeissä jokunen viikonloppu ainakin... Muutenhan ne ois märäntyneet (ainakin miehen mielestä)

maanantai, 30. maaliskuu 2015

Hiljaisuus...

Lurjus palasi kalastusreissultaan, päissään kuin käki. Ajattelin ensin vain kuunnella, millaisella tuulella on. Hyvä kun vain kuuntelinkin, sama mollaus jatkui, tällä kertaa sit kertoi kalastus kaverilleen kuinka epäsiisti ihminen olen. Savu nousi niin korvista.

Kun tuttava sitten poistui paikalta rupesi Lurjus aukomaan päätä.... Siinä vaiheessa mulla meni lopullisesti hermot ja avasin suuni tokaistakseni "kukaan ei sua pakota täällä asumaan, et senkus muutat pois" seurasi hiljaisuus.. Lurjus varmaankin ymmärsi jotain.. Jonkin ajan perästä yritti hienovaraisesti kehitellä jotain juttua, olin edelleen hyvin vihainen ja seurasin elokuvaa niin ei paljon suustani asiaa kuulunut.

lurjus nukahti.. Me muut kävimme saunassa ja vietimme illan rauhassa. Lopulta Lurjus taas heräsi, jossain välissä yritin itse jo sovitella... En tykkää elää hiljaisuudessa hirveän pitkään.. Ei mitään vastakaikua missään vaiheessa.. Olimme ja olemme olleetkin nyt hyvin pitkän ajan puhumatta toisillemme. Saa nähdä kumpi ensin ottaa puhelimen kouraan ja soittaa toiselle.

Toisaalta on niin helpottavaa, kun saa keskittyä nyt vain omaan elämään... Mutta kumminkin niin raastavaa, kun välejä ei pystynyt mitenkäänpäin selvittämään.

Erehdyin vielä katsomaan elokuvan 21tapaa pilata avioliitto (tai joku tän tapainen nimi) no kuinkas ollakaan, meidän avioliittoon sopii reilusti yli puolet kohdista. Tässä sitä vain taaperretaan siitä huolimata. Kyynel pääsi elokuvan aikana, kun huomasin (jälleen kerran) miten huonolla tolalla suhde voikaan olla. Toisaalta suhteemme täytyy olla myös aika vahva, kun toisissamme olemme kiinni vaikka niin monta kohtaa tuli täyteen (elokuvan mukaan), tai sitten olemme riippuvaisia toisista. Minä läheisriippuvainen ja Lurjus riippuvainen minusta, joka huolehtii katosta päänpäällä ja muista elämän kannalta tärkeistä asioista.

lauantai, 28. maaliskuu 2015

Viikonloput

Lurjus on töissä arkipäivät muualla, joten senkin takia olen varmaan jaksanut näinkin pitkään yhteiseloa...eihän mun tarvitse jaksaa kuin viikonloput kaljasieppoani.

Enentyvissä määrin vain tuntuu viikonloputkin olevan tuskaa. Lurjus saapuu kotiin yleensä pikkumaistissa (työkaverin kyydillä). Kotiin tullessa törkkää ruokapussinsa käteeni ja sanoo tyhjennä..pistän ruuat jääkaappiin, pistän myös ne oluet. Tämän jälkeen jos suusta tulee positiivinen asia tiedän viikonlopun menevän suht kivuttomasti.. Yleensä näin vaan ei käy :( Eilen (ja niin monena muunakin perjantaina) alkoi heti valitus "et oo taaskaan siivonnu". En ollutkaan siivonnut, ajatuksena siivota seuraavana päivänä perusteellisemmin. Tämä ei Lurjukselle välttänyt, vaan lapsia käskyttämään et just nyt kaikki pois lattialta. Siinä sivussa muisti taas mainita, etten osaa kasvattaa lapsia, en osaa siivota, en osaa järjestystä pitää yllä ja annan lapsien tehdä kaiken mitä he haluavat, eli en osaa kuriakaan pitää lapsille. Olin hiljaa...enää en jaksa vängätä vastaan asioissa, jotka tiedän osaavani hoitaa. En jaksa, joten tyydyn hiljaisuuteen..

Hiljaisuus kestikin sitten pitkään, koko illan ja seuraavaankin päivään. Lurjus nukkui melkein puoleen päivään. Sanaakaan sanomatta hän lähti ajamaan autolla. Kävipä taas missä kävi, en tiedä enkä välitä. Jollain aikaa soitteli ja ehdotti kalalle lähtöä...ei kiinnostanut, en halunnut lähteä kun tiesin mun joutuvan ratin taakse jollain aikaa. Myös märkäkeli vakuutti etten halua lähteä joten kieltäydyin. Lurjus otti taas nokkiinsa asiasta. Kotiin tullessa ei sanaakaan sanonut.. Käveli jääkaapille hakemaan kaljatölkin ja meni istumaan tietokoneen ääreen.. Istui hiljaa kuin ketään ei olisi lähipiirissäkään.

Meni tovi ja eräs tuttava tuli kylään.. Kalalle oli kuulemma lähdettävä Lurjuksen kanssa.. vai niin, mietin hiljaa mielessäni. Lurjus laittoi tavarat kasaan, olutta myös mukaan, kukapa sitä kalalle lähtisi ilman nesteytystä.. Häipyi sen siliän tien ei tokaissutkaan pois mennessään mitään. Muisti kumminkin viestin laittaa "laita rahaa" ja soittaakin vielä perään kun en viestiä arvannut lukea. Siellä se nyt pilkkimässä sitten nesteytyksen kera on.

kuulostaako täydeltä perheh*lvetiltä? Sitä se juuri "parhaimmillaan" onkin. 

Oma mielenlaatu tässä vain kärsii. Ei pysty olemaan onnellinen, kun toinen vaan odottaa hetkeä jolloin ekan uskaltaa korkata. Aina pitäisi olla valmiina lähtemään kauppaan, vaikka omat jutut olisivat pahastikin kesken. Pitäisi olla ylisiisti koti, kaikki paikoillaan perjantaisin, tämäkin on mielenkiintoista et Lurjus huomaa sotkun vain kotiin tullessa, muttei enää sen jälkeen... kaikki lomatkin kun kotona ollut, hän ei ikinä valita et liian sotkuista olisi..

Hetken ajan saankin nyt olla rauhassa.. Samassa rauhassa kuin arkipäivinä. Voi olla että savu taas nousee korvista, kun lurjus kotia kampeaa.. Voi myös olla että sai miettiä asioita rauhassa ja onkin positiivisempi kotiin tullessa.. En tiedä, enkä jaksa miettiäkään.

Osaan olla yhdestä asiasta onnellinenkin. Fyysistä väkivaltaa lurjus ei ole koskaan käyttänyt. Sen miljoona kertaa uhannut antavansa remmiä, mutta ei ole kajonnut, minä en hyväksy lapsiin kajoamista ja tiedän että silloin en enää jäisi hetkeksikään samankaton alle. Mutta entä jos se kohdistuisi minuun? En osaa sanoa jäisinkö vai lähtisinkö. Ajatusasteella lähtisin, mutta olen myös miettinyt että uskaltaisinko lähteä, jos tilanne oikeasti tulisi. Enhän mä koskaan uskonutkaan eläväni alkoholistin kanssa ja vannotin että tilanteen tullessa pakkaisin kamani ja häipyisin... Tässä sitä kumminkin ollaan, tilanteessa jonka ei ollut tarkoitus tulla elämääni.