Lurjus palasi kalastusreissultaan, päissään kuin käki. Ajattelin ensin vain kuunnella, millaisella tuulella on. Hyvä kun vain kuuntelinkin, sama mollaus jatkui, tällä kertaa sit kertoi kalastus kaverilleen kuinka epäsiisti ihminen olen. Savu nousi niin korvista.

Kun tuttava sitten poistui paikalta rupesi Lurjus aukomaan päätä.... Siinä vaiheessa mulla meni lopullisesti hermot ja avasin suuni tokaistakseni "kukaan ei sua pakota täällä asumaan, et senkus muutat pois" seurasi hiljaisuus.. Lurjus varmaankin ymmärsi jotain.. Jonkin ajan perästä yritti hienovaraisesti kehitellä jotain juttua, olin edelleen hyvin vihainen ja seurasin elokuvaa niin ei paljon suustani asiaa kuulunut.

lurjus nukahti.. Me muut kävimme saunassa ja vietimme illan rauhassa. Lopulta Lurjus taas heräsi, jossain välissä yritin itse jo sovitella... En tykkää elää hiljaisuudessa hirveän pitkään.. Ei mitään vastakaikua missään vaiheessa.. Olimme ja olemme olleetkin nyt hyvin pitkän ajan puhumatta toisillemme. Saa nähdä kumpi ensin ottaa puhelimen kouraan ja soittaa toiselle.

Toisaalta on niin helpottavaa, kun saa keskittyä nyt vain omaan elämään... Mutta kumminkin niin raastavaa, kun välejä ei pystynyt mitenkäänpäin selvittämään.

Erehdyin vielä katsomaan elokuvan 21tapaa pilata avioliitto (tai joku tän tapainen nimi) no kuinkas ollakaan, meidän avioliittoon sopii reilusti yli puolet kohdista. Tässä sitä vain taaperretaan siitä huolimata. Kyynel pääsi elokuvan aikana, kun huomasin (jälleen kerran) miten huonolla tolalla suhde voikaan olla. Toisaalta suhteemme täytyy olla myös aika vahva, kun toisissamme olemme kiinni vaikka niin monta kohtaa tuli täyteen (elokuvan mukaan), tai sitten olemme riippuvaisia toisista. Minä läheisriippuvainen ja Lurjus riippuvainen minusta, joka huolehtii katosta päänpäällä ja muista elämän kannalta tärkeistä asioista.