Olimme siis muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Elämä rullasi hienosti eteenpäin ja Lurjus joi taas vähemmän.. Ei humala hakuista juomista edes viikonloppuisin ja iltaisinkin nautti VAIN 1-4 olutta rentoutumisen vuoksi. Syntyi toinen rakkaus pakkaus. Lurjus oli innoissaan uudesta pienokaisesta ja osallistui lapsen hoitoon. Hän keinutti vauvaa uneen öisin, että minä saisin nukkua ja kerätä voimia.

Aika kului eteenpäin ja tuttavia tuli lisää. Lurjuksen kaveriporukka vaan tuntui käyttävän aika paljon alkoholia (jota en heti huomannut). Itkuisuus alkoi lisääntyä, kun odotin Lurjusta baarista kotiin.. Joskus soitin perään, toisinaan en vaivautunut, kyllä hän joskus kotiin palaisi.

Jossain vaiheessa huomasin juovani itsekin enemmän. Join silloin kun muksut nukkuivat ja heräsin aamupalan laittoon kun lapsetkin heräsivät. Koskaan alkoholi ei vienyt minulta toiminta kykyä.. Ajattelin vain, lapsista tulee pitää huolta. Kun omaa viikonloppu juomista oli kulunut useampi viikonloppu putkeen heräsin ajatukseen "miksi minä juon". Lopetin juomisen ja sauna oluet vaihdoin ykköskaljaan.. En halunnut  suoda pikkupirulle sitä iloa, että jäisin sen koukkuun. Lurjus etääntyi perheestään.. Lähdin lasten kanssa ulos, kun lurjus nukkui krapulaansa pois. Elin elämää eteenpäin.. Ensimmäisiä kertoja tunsin elämämme olevan enemmän kimppakämppä elämää..

Muutimme jälleen, tällä kertaa kaupungin sisällä.....olinhan laskenut että ne taksirahat jotka Lurjus käyttää viikonloppuisin baarissa käyntiin voisi hyvin käyttää kalliimpaan asuntoon lähempänä keskustaa.. Ajatus olikin taas mahtava alkuun.. Lurjus kävi baarissa, muttei ajellut taksilla.. Hän saattoi käydä juomassa tuopin tai pari ja palata kotiin meidän luoksemme. Kyläilijöitäkin riitti elämässämme ja viikonloppuisin oli aina tekemistä.

Aika kulki vauhdilla eteenpäin... Odotimme kolmatta lasta, olihan meillä hyvä aika jälleen takana ja elämä luisti... Miksi muutenkaan olisimme perheen lisäystä halunneet. Lurjus aloitti harrastuksen ja viikonloput menivätkin harrastuksen parissa.. Minä yritin pyörittää perhe-elämää ja turvata lapsille hyvän elämän.. Iltaisin itkin ja mietin... Voi miksi, miksi Lurjuksen on niin vaikea pysyä kotona. Vauva syntyi ja elämä ei muuttunut.. Lurjus oli yhä enemmän poissa elämästämme. Välillä rukoilin Lurjusta jäämään kotiin, hän ei jäänyt.. Ne yöt mitkä hän vietti kotona, hän nukkui sohvalla.. Vetosi tarvitsevansa unta ja häiriintyvän vauvan itkusta.. Uskoin, hölmö kun olin. 

Kului vuosi eteenpäin.. Myönsin ensimmäisen kerran itselleni että perheessämme elää alkoholisti. Otin asian esiin Lurjuksen kanssa, mutta hän vain tokaisi ettei hänellä mitään ongelmaa ole...hän kyllä pystyy juomisen lopettamaan kokonaan, mutta ei vain halua.. Hänellä on oikeus juoda, kun hän tienaakin juomiseen kuluvan rahan. Jätin asian siihen, en halunnut kehittää riitaa sen enempää. Elämä palasi rauhalliseksi. Lurjus joi jokapäivä, arkisin sen verran että pystyi töihin aamulla lähtemään..viikonloppuisin meni korillinen.. Väsyin entisestään.. Rupesin etsimään tietoa alkoholisteista ja sattumalta ajauduin päihdelinkin sivuille. Aikani lueskeltua juttuja huomasin etten yksin ole asian kanssa. Huomasin myös, etten voi tehdä Lurjusta raittiiksi vaan hänen täytyy sitä itse haluta.

Monien sattumusten kautta päädyin tilanteeseen, että haluan avioeron. Kävin avioerolaput kotiin hakemassa ja täytinkin ne omalta osaltani.. Henkinen valmistautuminen avioeroon oli käyty. Lopulta nostinkin kissan pöydälle ja kerroin myös Lurjukselle, että nyt haluan avioeron. Lurjus uhkaili, syytteli, valehteli, lupasi, käytti kaikki keinot että pysyisin rinnalla, enkä jättäisi häntä. Viikonloppu menikin sitten keskustellessa asioista ja kuinka ollakaan, hän pyöritti pääni vielä kerran tyhjillä lupauksilla. Jälleen kerran alkoi hyvä kausi. Lurjus eli perheelle ja vähenti juomistaan... Niin vain vähenti, koska pikkupiru vakuutti olkapäällä että minä pysyn kyllä rinnalla, kunhan hän vain huomioi minut. Aika kului eteenpäin, oli hyviä kauseja ja huonompia kauseja... Minä vain pysyin rinnalla.. Uskoin ja toivoin hänen parantuvan alkoholismista. 

Lopulta koitti se aika jolloin halusin ajatella itseni mielenterveyttä ja päätin uudesta muutosta. Lurjus yritti kääntää mieltäni että jäisimme silloiseen kotiin asumaan.. Onneksi tässä vaiheessa osasin olla vahva ja sanoa että muutan lasten kanssa vaikka ilman Lurjusta. Lopulta muutimme ja alku näyttikin jälleen hienolta. Oli rakkautta ilmassa ja elämä jälleen rullasi omalla painolla eteenpäin. Toisinaan huolestuin Lurjuksen juomisesta, joka alkoi taas lisääntyä. Toisinaan en välittänyt enää Lurjuksesta, kokeilin elää normaalia elämää.

Pääsemmekin kertomuksessa jo lähelle nyky hetkeä.

Yhteiseloa takana vajaa 10- vuotta, johon on mahtunut itkua, surua, onnea, katkeruutta, petturuutta, rakkautta, uskoa, toivoa, vihaa,syytöksiä. Näitä kaikkia tunnetiloja vain yhdistää kaksi tekijää. Toinen on vuoristorata jonka kyydissä istumme, toinen on kuningas alkoholi jonka takia vuoristorataan jouduimme.

Ilman ystäväni oikeeseen hetkeen laitettua kysymystä en olisi avannut silmiäni, en olisi nähnyt nykyistä tilannetta. Herää kysymys miksi vielä olen tässä suhteessa? Sitä olen miettinytkin useamman kerran.. Onkosyy etten osaa irti päästää Lurjuksesta